torstai 12. syyskuuta 2013

Menneen kesän muistelua

Niin se kesä mennä hurahti. Kesän blogihiljaisuuden jälkeen on jälleen aika päivittää kuoron kuulumisia.

Vaikka blogi olikin kesälomalla, Piccolon kamarikuorolla oli satunnaista ohjelmaa myös kesällä. Jälleen yksi kuorolainen meni naimisiin, ja pääsimme laulamaan ihaniin ja romanttisiin häihin!

Kesään mahtui myös mukava reissu Hämeenkyröön, erään kuorolaisen lapsuudenkodin maisemiin. Nämä kuoron vapaamuotoiset kokoontumiset ovat aina avec, joten tälläkin kertaa vietimme aikaa laajennetulla kokoonpanolla.
 erään kuorolaisen avec :D

Viikonlopun ohjelmassa oli rentoa yhdessäoloa, uintia, rantalenttistä ja grillausta. Kävipä joku soutelemassakin ja eräs kolmikko ui koko lammen ympäri :O
Syksyä kannattaa lähestyä sen hyvistä puolista käsin: syksy on hyvä aika aloittaa uusi harrastus. Piccolon kamarikuoro on muutakin kuoroilua. Tervetuloa laulamisen lisäksi löytämään uusia ystäviä :)

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Mukaan laulamaan!

Nyt on taas se aika vuodesta, kun kuoroon etsitään kiivaasti uusia laulajia!

Kaipamme kaikkiin ääniin lisää laulajia, mutta erityisesti bassoista ja sopraanoistakin on pula. Kuorolaulua kannattaa tulla kokeilemaan, sillä se on ihanaa itseilmaisua, ryhmässä toimimista, ystävyyttä, ja vielä kaiken lisäksi aika halpa harrastus. Siis jos laulaminen kuorossa kiinnostaa, tule ihmeessä kokeilemaan!

Tänä syksynä on kaksi avointa koelaulutilaisuutta, torstaina 12.9. ja maanantaina 30.9. Molemmat pidetään Keskustorin Vanhassa kirkossa klo 17. Jos kumpikaan näistä ei käy, voi sopia oman ajan kuoronjohtajan kanssa.

 Koelaulussa lauletaan yksi vapaavalintainen laulu ja lisäki kuoronjohtaja testaa helpoilla harjoituksilla äänialaa ja muita taitoja. Koelaulua ei kuitenkaan kannata jännittää, vaatimustaso ei ole päätä huimaava. Vaikka kuorossamme laulaakin joitain musiikin ammattilaisia, suurin osa on kuitenkin ihan tavallisia pulliaisia, jotka ovat tulleet kuoroon oppimaan. Harjoittelemallahan sitä kehittyy!



rekryjuliste s2013 netti uusi

perjantai 31. toukokuuta 2013

Kiertueella Keski-Suomessa

Kävimme keväällä Mustan musiikin kiertueella Keski-Suomessa 24.-26.5.2013. Kuoromme reissut ovat aina mahtavia ja tapahtumarikkaita, eikä tämä tehnyt poikkeusta.

Perjantai

Ensimmäinen keikkapaikka oli Taulumäen kirkko Jyväskylässä. Liikkeelle lähdettiin kolmen aikaan iltapäivällä Tampereen Vanhalta kirkolta, luottokuskin ohjaamalla pikkubussilla. Osa porukasta poimittiin matkan varrelta kyytiin, koska melko aikainen lähtö aiheutti haasteita työssäkäyville. Haettiinpa yksi sopraano ihan kotoa asti Tohlopista. 

Linja-autossa on tunnelmaa

Taulamäen kirkko
Jyväskylässä suuntasimme suoraan kirkolle, jossa aloimme valmistautua konserttiin. Tehtävää oli paljon, ja vaikka konserttia ennen varataan yleensä parikin tuntia aikaa, tekemistä riitti aivan viime minuuteille ja hulina oli kova. Kysymyksiä on paljon: Missä miehet ja naiset voivat vaihtaa keikkavaatteet? Onko missään peiliä? Kuinka monta nuottitelinettä kasataan? Kummin päin lauletaan, kummassa reunassa altot ovat? Missä ne miehet taas viipyy? Onko kukaan nähnyt mun nuotteja? Kun muut hommat alkavat olla suurin piirtein valmiina, aletaan avata ääntä ja harjoitellaan viimeisiä hienosäätöjä (tai no, voi olla suuriakin säätöjä). Laulu raikaa vielä, kun ensimmäiset konserttivieraat alkavat saapua kirkkoon ja siinä vaiheessa tulee kiire kerätä kirkon penkeille jätetyt tavarat. Viisi minuuttia ennen konsertin alkua kuoronjohtaja vaihtaa omat vaatteensa ja sakastissa supistaan viime hetken jännityssipinät. Sitten lauteille!

Konsertin jälkeen jatkoimme matkaa Rautalammille, jossa yövyimme Sahalan kartanossa. Ensi vaikutelma paikasta oli hieno: vanhan maatalon piha oli kaunis, laitumella oli iso lauma issikoita ja meille tarjoiltu iltapala oli herkullista. Meidät majoitettiin tallin vintille, jonne vetäydyimmekin yöpuulle melko pian, kun olimme käyneet rapsuttelemassa hevosia ja ihastelemassa auringon laskua kasteisella, vihreällä pellolla.


Lauantai


Aamiaispöydässä naurattaa

Kirmailua voikukkapellossa

Aamulla herätessämme huomasimme, että illalla vihreä niitty oli aamun auringossa muuttunut valtavaksi voikukkamereksi! Siinä oli tietysti pakko käydä kirmaamassa. Aamiaisen jälkeen Kartanon mahtava isäntä järjesti meille aamupäiväksi ohjelmaa. Kartanossa järjestetään vuorovaikutus- ja yhteistyökoulutusta, johon liittyviä aktiviteetteja teimme. Kävimme kanotoimassa (juu-u, se on sana!) suurella kanootilla katsomaan kalasääsken pesää. Vaikka oltiin vielä toukokuun puolella, ilma oli ihanan kesäinen ja tuntui, että sielu lepäsi veden liplattaessa.

Suurkanootissa

Kartanon karvakorvista toinen löysi tiensä erään sopraanon
makuupussiin ja takin päälle. Karvaa riitti!

Alavan kirkko Kuopiossa

Rennon aamun jälkeen suuntasimme bussilla kohti toista keikkapaikkaa Kuopiossa. Ennen Alavan kirkkoon menoa kävimme syömässä Kallavesj-ravintolassa, jossa oli tietysti pakko laulaa luikauttaa Kallavesj-laulusta.


Keikan jälkeen lähdimme takaisin Rautalammille, jossa oli järjestetty meille illaksi perinteistä suomalaista ohjelmaa reilulla annoksella lisämausteita. Aloitimme illan syömällä herkullisia muurinpohjalettuja pienessä niemennokassa, johon oli rakennettu myös tanssilava. Siellä meille opetettiin ensin swing-tanssin alkeita, ja illan päätteeksi kuoronjohtaja kaivoi haitarinsa esiin niin että saimme vielä valssata ja jenkata sydämemme kyllyydestä. Taisimme jytyyttää jenkkaa oikein kunnolla, sillä rantaan rakennetusta lavasta kuului epäilyttäviä raksahduksia. Tanssiminen oli äärettömän hauskaa, kaikki saivat tanssia ja paria vaihdettiin nopeassa tahdissa, eikä haitannut, vaikka askelet olisivat olleet vain sinne päin!

Tanssien jälkeen pääsimme vielä rentoutumaan Holy smoke -savusaunaan ja pulahtamaan Kattilavirran kylmään veteen. Saunoimme oikein antaumuksella tuntikaupalla ja rentouduimme vastahoidossa. Ja koska kuorossa ollaan, tuli saunalaulutkin laulettua. Itselle on jäänyt erityisesti mieleen, kuinka vaikuttava oli pimeässä saunassa ja lempeässä lämmössä laulettu kaunis Pyyntö runoilijalle. Saunan jälkeen jotkut menivät jo Höyhensaarille, mutta osa jäi vielä tunneiksi juttelemaan keittiöön. Kaikki taisivat lopulta mennä väsyneinä mutta onnellisina nukkumaan.



Kartanon isäntä paistaa muurinpohjalettuja

Swing-treenit
Lavatanssien taikaa


Vieraileva tähtialtto oli rohkein ja uskalsi hypätä sillalta Kattilavirtaan!
Sunnuntai
Aamulla heräsimme jälleen ihanaan auringonpaisteeseen. Kartanon isäntä oli järjsetänyt aamupäiväksi rentoa ohjelmaa, jossa saimme kuunnella itseämme ja toisiamme. Kuljimme sokkona ryhmänä yhden johdattaessa muita ja kohtasimme, halailimme ja kehuimme toisiamme. Tuntui, että toisiin tutustui paljon paremmin kuin aiemmin ja ryhmämme hitsautui vielä yhtenäisemmäksi. Kaikilla oli hyvä mieli ja ilmapiiri oli lämpöinen.
Jätettyämme Sahalan kartanon ajoimme Keuruulle, jossa söimme lounasta seurakuntatalolla ennen keikkaa. Olimme melko aikaisin paikalla, joten ehdimme ottaa vähän lepoa ennen konserttia. Tämä, kuten muutkin viikonlopun konsertit sujui hyvin ja itse nautin jälleen kovasti siitä, että sain tehdä kaunista musiikkia rakkaiden ihmisten kanssa.
Lauluinto ei loppunut konserttiin, ja vaikka kotimatkalla bussissa istui aika väsynyt porukka, laulu raikasi Tampereelle asti.


Väsynyttä kansaa sunnuntai-aamuna

Luottamusta ja kommunikaatiota harjoittelemassa

Lepohetki Keuruun kirkon pihalla ennen konserttia

Kiitos Sahalan kartanoon hienosta kokemusrikkaasta viikonlopusta. Ruoka oli hyvää ja ohjelma sitäkin parempaa. Kiitos myös rakkaille kuoroystäville. Näin jälkikäteen muistellessakin suuupielet alkavat levitä ylöspäin, kun mieleen tulee kaikki ne ihanat jutut mitä päästiin tekemään. Lokakuisella Pelimanni-Gospel -kiertueella saa tapahtua aika paljon lyödäkseen tämän:)
Salla

 Sateenvarjo taisi tällä reissulla päästä vain yhteen kuvaan

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Sooloilua

Maanantaina 22.4.
Klo 18.30.
Ilmassa on jännitystä. Kohta se alkaa! Kädet hikoavat. Yksi rentouttaa äänihuulia puhaltamalla letkulla pulloon. Toinen ottaa vielä viime hetken kenraalin pianistin kanssa ja kolmas kysyy lauluopettajalta viimeiset neuvot. Missä välissä minä laulan? Mitä jos laulan väärin? Muistanko sanat?

On Piccolon Kamarikuorolaisten jännittävä ilta. Konsertti, jossa pääsemme kokeilemaan siipiämme soololaulajina. Soolokonsertin ideana on esitellä kuoron yhteydessä toimivan laulukoulun tuloksia. Laulukoulussa olemme saaneet yksilöllistä ohjausta esimerkiksi äänenmuodostukseen ja hengitystekniikkaan liittyen. Laulukoulun pääasiallisena opettajana toimiva sopraano Hanna Kronqvist istuu takapenkissä. Toivon, että Hanna saa olla meistä tänään ylpeä.

Klo 19.00
Konsertti alkaa. Kuoronjohtajamme Heikki toivottaa yleisön tervetulleeksi samalla, kun pöytiin tarjoillaan kahvia ja teetä. Konsertissa kerätään vapaaehtoinen lahjoitus Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Heikki vitsailee, että pöydissä oleviin YV-lippaisiin pitää kilauttaa raha jokaisesta hyvin menneestä esityksestä.

Pian salissa kaikuu kauniita säveliä. Konsertin ohjelmisto on monipuolinen ja kunkin kuorolaisen näköinen: on klassisen musiikin helmiä, kuten Vivaldia ja Schubertia, suomalaisten säveltäjien (mm. Merikannon ja Kuulan) teoksia, musikaali-ja elokuvamusiikkia sekä uudempaa populaarimusiikkia.

En voi kuin ihmetellä, miten taitavia kuorokaverit ovat. Upeita korkeita säveliä, ja kyseessä on kuorossa alttoa laulava tyttö! Ja huikeata, miten tuon tenorin ääni on kehittynyt, kuulostaa niin kauniilta. Ihmettelen myös, miten ihmeessä korkein sopraanomme muistaa ulkoa kahden vaikean, klassisen biisin sanat. 

Eräs esitys saa minut liikuttumaan kyyneliin. Katson ympärilleni, ja huomaan, että monen muunkin kuulijan silmäkulmat kimaltavat.

Lopulta on minun vuoroni. Nyt! Apua. Alkujännityksissäni puhkun ja puhallan ilmaa ulos niin, että happi ei riitä. Kaikkia oppeja en muista, mutta mitä siitä! Yleisössä hymyilevät kuuntelemaan tulleet rakkaat läheiseni sekä rakkaat kuorokaverit. Tämähän on mukavaa. Olo on jo ihan rento, kun on toisen esitykseni vuoro. Se on minun ja korkean tenorimme duetto. Nyt meitä on tässä kaksi. Laulamme West side storyn kappaleen Somewhere. Kaksiäänisissä kohdissa huomaan saavani voimaa toisen laulusta. Pelkäsin aivan turhaa etukäteen. Sehän kuulostaa hyvältä :)

Konsertin kruunaa viimeinen ohjelmanumero. Mieskvartetti saa kuulijoiden sydämet sulamaan. "Sua vain yli kaiken mä rakastan, sinä taivaani päällä maan", voiko sen kauniimpaa laulua ollakaan.

Klo 20.30
Nyt se on ohi. Laulajien silmät säihkyvät. Minunkin. Mahtavaa! Koska järjestetään seuraava soolokonsertti? Kenties jo syksyllä. Toivottavasti silloin yhä useampi kuorolainen on mukana sooloilemassa. Meillä on upeita laulajia. En voi muuta sanoa. Kiitos kaikille mukana olleille, laulajien lisäksi muissa vastuutehtävissä olleille sekä tietysti kaikille konserttivieraille :)

Klo 22.57
Sähköpostiin on tullut viesti yhdeltä sooloilijalta. Se tavoittaa hyvin konsertin jälkeiset tunnelmat:

"Kiitos kauhiasti tämänpäiväisestä elämyksellisestä illasta kaikille esiintyjille! Lisää tätä, lisää teitä, meitä! :) "

Jonna

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Sateenvarjo seikkailee, osa 1

Kuororeissuilla mukana on monesti ollut iloinen ja pallokas Sateenvarjo, jonka varressa on useimmiten eräs viiksekäs basso. Sateenvarjo on päässyt seuraamaan monenlaisia kummallisuuksia. Mustaa Musiikkia -kiertueella syksyllä 2011 se pääsi paikkoihin, mihin vain harva pääsee.


Sateenvarjo vietti iltaa Paimion leirikeskuksessa. Ohjelmassa oli rumpusoolojen lisäksi lavatansseja ja kisapyörintää.




Samalla reissulla Sateenvarjo pääsi myös Turun tuomiokirkon torniin. Kuoronjohtaja yllyttää meitä kuorolaisia aina yhä hurjempiin suorituksiin, kuten tässä Matti Poppasta.





Kun ankkataiteilija Kaj Stenvallin piha oli haravoitu, oli aika kokeilla, mahtuuko sateenvarjo pihalla olevan onton puun sisään. Omistaja mahtui, sateenvarjo ei.


Sateenvarjon seikkailut jatkuvat...

-Salla

Matteus-Passio

Viime syksystä asti tahkottu Matteus-Passio sai tänään loppuhuipennuksensa. Esitys kuoron kotikirkossa Messukylässä oli kaikin puolin onnistunut. Paikalle oli saapunut paljon väkeä kuulemaan Jeesuksen kärsimysnäytelmää. Solistit vetivät roolinsa upeasti ja baritoni Tuomas Lehtinen loisti Jeesuksena. Paikalla oli myös itse säveltäjä, Ahti Kuorikoski, mikä sai meidät jännityksellä odottamaan, miten säveltäjä ottaa vastaan meidän tulkintamme teoksesta.
Fiilistelyä ennen keikkaa. Ylipapilla kiiluu hopearahat silmissä :)
Ylipappi, Juudas ja Pilatus linssiludeina :D
 
Tämä oli kuorolle iso haaste, jossa onnistuimme mielestäni mielettömän hyvin. Tuntui, että saimme kuorona jo aika hyvin kiinni siitä fiiliksestä mikä passiossa kuuluu ollakin.  Teoksessa on erityisen vaikuttavia ja koskettaviakin kohtia. Välillä oli kaunista ja herkkää, ja sitten päästiin myös kunnolla huutamaan. Oli mahtavaa olla teidän kanssa tekemässä tällaista isoa juttua. Mihin kaikkeen me vielä pystymmekään :)

Jonna

torstai 21. maaliskuuta 2013

Alku

Tästä se lähtee, Piccolon kamarikuoron ploci.

Piccolon kamarikuoro on Tampereella toimiva nuorten aikuisten sekakuoro, joka toimii Messukylän seurakunnan yhteydessä. Kuoromme on aktiivinen ja iloinen porukka, jolla on hyvä yhteishenki. Kuorotoiminta on paljon muutakin kuin vain laulamista, leffailloista lavatansseihin. Tämä ploci antaa mahdollisuuden kurkistaa kulissien taakse. Mitä siellä kuorossa oikein tapahtuu?  Kuorolaiset kertovat tarinoita reissuista, leireistä, konserteista ja ihan vaan kuoron arjesta. 

Tervetuloa mukaan!