Maanantaina 22.4.
Klo 18.30.
Ilmassa on jännitystä. Kohta se alkaa! Kädet hikoavat. Yksi rentouttaa äänihuulia puhaltamalla letkulla pulloon. Toinen ottaa vielä viime hetken kenraalin pianistin kanssa ja kolmas kysyy lauluopettajalta viimeiset neuvot. Missä välissä minä laulan? Mitä jos laulan väärin? Muistanko sanat?
On Piccolon Kamarikuorolaisten jännittävä ilta. Konsertti, jossa pääsemme kokeilemaan siipiämme soololaulajina. Soolokonsertin ideana on esitellä kuoron yhteydessä toimivan laulukoulun tuloksia. Laulukoulussa olemme saaneet yksilöllistä ohjausta esimerkiksi äänenmuodostukseen ja hengitystekniikkaan liittyen. Laulukoulun pääasiallisena opettajana toimiva sopraano Hanna Kronqvist istuu takapenkissä. Toivon, että Hanna saa olla meistä tänään ylpeä.
Klo 19.00
Konsertti alkaa. Kuoronjohtajamme Heikki toivottaa yleisön tervetulleeksi samalla, kun pöytiin tarjoillaan kahvia ja teetä. Konsertissa kerätään vapaaehtoinen lahjoitus Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Heikki vitsailee, että pöydissä oleviin YV-lippaisiin pitää kilauttaa raha jokaisesta hyvin menneestä esityksestä.
Pian salissa kaikuu kauniita säveliä. Konsertin ohjelmisto on monipuolinen ja kunkin kuorolaisen näköinen: on klassisen musiikin helmiä, kuten Vivaldia ja Schubertia, suomalaisten säveltäjien (mm. Merikannon ja Kuulan) teoksia, musikaali-ja elokuvamusiikkia sekä uudempaa populaarimusiikkia.
En voi kuin ihmetellä, miten taitavia kuorokaverit ovat. Upeita korkeita säveliä, ja kyseessä on kuorossa alttoa laulava tyttö! Ja huikeata, miten tuon tenorin ääni on kehittynyt, kuulostaa niin kauniilta. Ihmettelen myös, miten ihmeessä korkein sopraanomme muistaa ulkoa kahden vaikean, klassisen biisin sanat.
Eräs esitys saa minut liikuttumaan kyyneliin. Katson ympärilleni, ja huomaan, että monen muunkin kuulijan silmäkulmat kimaltavat.
Lopulta on minun vuoroni. Nyt! Apua. Alkujännityksissäni puhkun ja puhallan ilmaa ulos niin, että happi ei riitä. Kaikkia oppeja en muista, mutta mitä siitä! Yleisössä hymyilevät kuuntelemaan tulleet rakkaat läheiseni sekä rakkaat kuorokaverit. Tämähän on mukavaa. Olo on jo ihan rento, kun on toisen esitykseni vuoro. Se on minun ja korkean tenorimme duetto. Nyt meitä on tässä kaksi. Laulamme West side storyn kappaleen Somewhere. Kaksiäänisissä kohdissa huomaan saavani voimaa toisen laulusta. Pelkäsin aivan turhaa etukäteen. Sehän kuulostaa hyvältä :)
Konsertin kruunaa viimeinen ohjelmanumero. Mieskvartetti saa kuulijoiden sydämet sulamaan. "Sua vain yli kaiken mä rakastan, sinä taivaani päällä maan", voiko sen kauniimpaa laulua ollakaan.
Klo 20.30
Nyt se on ohi. Laulajien silmät säihkyvät. Minunkin. Mahtavaa! Koska järjestetään seuraava soolokonsertti? Kenties jo syksyllä. Toivottavasti silloin yhä useampi kuorolainen on mukana sooloilemassa. Meillä on upeita laulajia. En voi muuta sanoa. Kiitos kaikille mukana olleille, laulajien lisäksi muissa vastuutehtävissä olleille sekä tietysti kaikille konserttivieraille :)
Klo 22.57
Sähköpostiin on tullut viesti yhdeltä sooloilijalta. Se tavoittaa hyvin konsertin jälkeiset tunnelmat:
"Kiitos kauhiasti tämänpäiväisestä elämyksellisestä illasta kaikille
esiintyjille! Lisää tätä, lisää teitä, meitä! :) "
Jonna
