Perjantai
Ensimmäinen keikkapaikka oli Taulumäen kirkko Jyväskylässä. Liikkeelle lähdettiin kolmen aikaan iltapäivällä Tampereen Vanhalta kirkolta, luottokuskin ohjaamalla pikkubussilla. Osa porukasta poimittiin matkan varrelta kyytiin, koska melko aikainen lähtö aiheutti haasteita työssäkäyville. Haettiinpa yksi sopraano ihan kotoa asti Tohlopista.
 |
Linja-autossa on tunnelmaa |
Jyväskylässä suuntasimme suoraan kirkolle, jossa aloimme valmistautua konserttiin. Tehtävää oli paljon, ja vaikka konserttia ennen varataan yleensä parikin tuntia aikaa, tekemistä riitti aivan viime minuuteille ja hulina oli kova. Kysymyksiä on paljon: Missä miehet ja naiset voivat vaihtaa keikkavaatteet? Onko missään peiliä? Kuinka monta nuottitelinettä kasataan? Kummin päin lauletaan, kummassa reunassa altot ovat? Missä ne miehet taas viipyy? Onko kukaan nähnyt mun nuotteja? Kun muut hommat alkavat olla suurin piirtein valmiina, aletaan avata ääntä ja harjoitellaan viimeisiä hienosäätöjä (tai no, voi olla suuriakin säätöjä). Laulu raikaa vielä, kun ensimmäiset konserttivieraat alkavat saapua kirkkoon ja siinä vaiheessa tulee kiire kerätä kirkon penkeille jätetyt tavarat. Viisi minuuttia ennen konsertin alkua kuoronjohtaja vaihtaa omat vaatteensa ja sakastissa supistaan viime hetken jännityssipinät. Sitten lauteille!
Konsertin jälkeen jatkoimme matkaa Rautalammille, jossa yövyimme Sahalan kartanossa. Ensi vaikutelma paikasta oli hieno: vanhan maatalon piha oli kaunis, laitumella oli iso lauma issikoita ja meille tarjoiltu iltapala oli herkullista. Meidät majoitettiin tallin vintille, jonne vetäydyimmekin yöpuulle melko pian, kun olimme käyneet rapsuttelemassa hevosia ja ihastelemassa auringon laskua kasteisella, vihreällä pellolla.
Lauantai
Aamiaispöydässä naurattaa
Kirmailua voikukkapellossa
Aamulla herätessämme huomasimme, että illalla vihreä niitty oli aamun auringossa muuttunut valtavaksi voikukkamereksi! Siinä oli tietysti pakko käydä kirmaamassa. Aamiaisen jälkeen Kartanon mahtava isäntä järjesti meille aamupäiväksi ohjelmaa. Kartanossa järjestetään vuorovaikutus- ja yhteistyökoulutusta, johon liittyviä aktiviteetteja teimme. Kävimme kanotoimassa (juu-u, se on sana!) suurella kanootilla katsomaan kalasääsken pesää. Vaikka oltiin vielä toukokuun puolella, ilma oli ihanan kesäinen ja tuntui, että sielu lepäsi veden liplattaessa.
Suurkanootissa
Kartanon karvakorvista toinen löysi tiensä erään sopraanon
makuupussiin ja takin päälle. Karvaa riitti!
Alavan kirkko Kuopiossa
Rennon aamun jälkeen suuntasimme bussilla kohti toista keikkapaikkaa Kuopiossa. Ennen Alavan kirkkoon menoa kävimme syömässä Kallavesj-ravintolassa, jossa oli tietysti pakko laulaa luikauttaa Kallavesj-laulusta.
Keikan jälkeen lähdimme takaisin Rautalammille, jossa oli järjestetty meille illaksi perinteistä suomalaista ohjelmaa reilulla annoksella lisämausteita. Aloitimme illan syömällä herkullisia muurinpohjalettuja pienessä niemennokassa, johon oli rakennettu myös tanssilava. Siellä meille opetettiin ensin swing-tanssin alkeita, ja illan päätteeksi kuoronjohtaja kaivoi haitarinsa esiin niin että saimme vielä valssata ja jenkata sydämemme kyllyydestä. Taisimme jytyyttää jenkkaa oikein kunnolla, sillä rantaan rakennetusta lavasta kuului epäilyttäviä raksahduksia. Tanssiminen oli äärettömän hauskaa, kaikki saivat tanssia ja paria vaihdettiin nopeassa tahdissa, eikä haitannut, vaikka askelet olisivat olleet vain sinne päin!
Tanssien jälkeen pääsimme vielä rentoutumaan Holy smoke -savusaunaan ja pulahtamaan Kattilavirran kylmään veteen. Saunoimme oikein antaumuksella tuntikaupalla ja rentouduimme vastahoidossa. Ja koska kuorossa ollaan, tuli saunalaulutkin laulettua. Itselle on jäänyt erityisesti mieleen, kuinka vaikuttava oli pimeässä saunassa ja lempeässä lämmössä laulettu kaunis Pyyntö runoilijalle. Saunan jälkeen jotkut menivät jo Höyhensaarille, mutta osa jäi vielä tunneiksi juttelemaan keittiöön. Kaikki taisivat lopulta mennä väsyneinä mutta onnellisina nukkumaan.
Kartanon isäntä paistaa muurinpohjalettuja
Swing-treenit
Lavatanssien taikaa
Vieraileva tähtialtto oli rohkein ja uskalsi hypätä sillalta Kattilavirtaan!
Sunnuntai
Aamulla heräsimme jälleen ihanaan auringonpaisteeseen. Kartanon isäntä oli järjsetänyt aamupäiväksi rentoa ohjelmaa, jossa saimme kuunnella itseämme ja toisiamme. Kuljimme sokkona ryhmänä yhden johdattaessa muita ja kohtasimme, halailimme ja kehuimme toisiamme. Tuntui, että toisiin tutustui paljon paremmin kuin aiemmin ja ryhmämme hitsautui vielä yhtenäisemmäksi. Kaikilla oli hyvä mieli ja ilmapiiri oli lämpöinen.
Jätettyämme Sahalan kartanon ajoimme Keuruulle, jossa söimme lounasta seurakuntatalolla ennen keikkaa. Olimme melko aikaisin paikalla, joten ehdimme ottaa vähän lepoa ennen konserttia. Tämä, kuten muutkin viikonlopun konsertit sujui hyvin ja itse nautin jälleen kovasti siitä, että sain tehdä kaunista musiikkia rakkaiden ihmisten kanssa.
Lauluinto ei loppunut konserttiin, ja vaikka kotimatkalla bussissa istui aika väsynyt porukka, laulu raikasi Tampereelle asti.
Väsynyttä kansaa sunnuntai-aamuna
Luottamusta ja kommunikaatiota harjoittelemassa
Lepohetki Keuruun kirkon pihalla ennen konserttia
Kiitos Sahalan kartanoon hienosta kokemusrikkaasta viikonlopusta. Ruoka oli hyvää ja ohjelma sitäkin parempaa. Kiitos myös rakkaille kuoroystäville. Näin jälkikäteen muistellessakin suuupielet alkavat levitä ylöspäin, kun mieleen tulee kaikki ne ihanat jutut mitä päästiin tekemään. Lokakuisella Pelimanni-Gospel -kiertueella saa tapahtua aika paljon lyödäkseen tämän:)
Salla
Sateenvarjo taisi tällä reissulla päästä vain yhteen kuvaan
